Asumisen muutos

Asunto oli ennen yksityinen suojapaikka vastapainona työlle ja opiskelulle. Nyt kodin on tuotettava osallisuutta, onnellisuutta ja elinkeinoa.

header_asumisenmuutos

Asumisen uusi järjestelmä

Kiinteistöt, määräykset ja hinnat ovat tärkeitä. Mutta hyvää asumista voidaan rakentaa myös kämppäkaveruuksilla, yhteiskeittiöillä, naapuriavulla, pihoilla, naapurisuhteilla ja käytävillä.

header_asumisenuusi

HoasLab

Lue päähavainnot minuutissa. Opi Hoasin muutoksesta. ”Meidän on siirryttävä kiinteistölähtöisyydestä asumislähtöisyyteen”, sanoo Hoasin toimitusjohtaja Heikki Valkjärvi.

header_hoaslab

Hoasin tarina

Hoas on tarjonnut opiskelijoille koteja vuodesta 1969. Kun alussa kokoonnuttiin television ääreen, nyt kaivataan pyöränkorjauspajoja. Asunnoista on pulaa yhä joka syksy.

header_hoasintarina

Asumisen muutos – suojaisista soluista yhteisöjen elämään

Hoas perustettiin tarjoamaan suojaisa koti jokaiselle opiskelijalle. Neljän vuosikymmenen aikana asumisesta tuli opiskelijoillekin ensin minä- ja viime vuosina me-projekti. Siksi koti pitää nyt keksiä uudelleen. 2010-luvun asuminen auttaa ihmisiä ratkaisemaan arkipäivänsä viheliäisiä ongelmia yhdessä.

Suomalainen asuminen on tarina maasta, jossa kuraisesta pihasta lähdettiin kaupunkiin rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Se on tarina, jossa haluttiin turvata jokaiselle kohtuuhintainen suojapaikka omalle elämälle.

Asuminen on myös tarina, jossa tuo suojapaikka muuttui nopeasti kodiksi, ihmisen elämän keskipisteeksi ja identiteetin osaksi. Asuminen on nykyään hyvin lähellä vaatetusta – välttämätön suoja, mutta myös merkittävä osa identiteettiä. Sisustus on asumiselle sitä, mitä muoti on vaatteille.

Tähän loppuu nykyinen polku. Jatko on keksittävä itse. On selvää, että koti tullaan lähivuosina keksimään uudelleen. Mutta katsotaan ensin, miten edellinen muutos tapahtui.

Suomalainen koti on yhdessä tehty. Asuminen oli sodanjälkeisen hyvinvointivaltioprojektin tehokkaimpia – ja käytetyimpiä – työkaluja. Joka toinen suomalainen asunto on laitettu pystyyn valtion tuella. Kun Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö avaa Jätkäsaaren talonsa syksyn 2012 opiskelijoille, avautuu samalla miljoonas yhteisestä kassasta tuettu koti.

Olemme olleet innovaatiostamme hiljaa. Asuntopolitiikka on vieras ajatus Pohjoismaiden ulkopuolella.

Valtion suuri rooli selittyy sillä, että Pohjoismaissa ajatus asumisesta ja kodista on yhä voimakkaasti kiinni hyvinvointivaltion tarinassa. Kohtuuhintaisuus ja vaatimattomuus on asumispolitiikan vahva mantra. Siihen olemme ajatelleet meillä olevan varaa. Ajattelu kohtuuhintaisuudesta perustuukin yhä samaan sodanjälkeiseen malliin, jossa hinta tarkoittaa tällä elinkaarilaskelmien ajalla pelkkiä rakennuskustannuksia ja palveluita ostavat koteihinsa vain rikkaat.

Vaikka ajatus asumisesta on monin tavoin jämähtänyt paikoilleen, yhteiskunta kodin ympärillä ei ole. Ja yhteiskunnan muutokset ovat vyöryneet koteihin sisälle.

Aiemmin koti oli yksityinen alue toimiston tai luentosalin vastakohtana. Kaupunkeihin kaavoitettiin ostosvyöhykkeitä, nukkumalähiöitä ja teollisuusalueita. Koti oli ei-työ, ei-jumppasali ja ei-laboratorio. Kotoa lähdettiin aamuisin hankkimaan tienestiä tai tietoa. Kotiin tullessa työhaalarit ripustettiin naulaan.

Näin ei ole enää. Tietoa ei lukita yöksi yliopiston kirjastoon. Opiskelijat elättävät itseään freelance-hommilla, joita tehdään kotona ja kahviloissa. Joogaa varten ei ole pakko lähteä olohuoneesta minnekään.

Tekemisen irtoaminen määritellyistä paikoista muuttaa kotia. Kodin on väännyttävä muihinkin kuin yksityisiin tarpeisiin. Kodin on tuotettava osallisuutta ja elinkeinoa.

Ei siis ihme, että kodista on tullut identiteettiprojekti, samanlainen kuin vaatteemme, harrastuksemme ja ruokavaliomme. Haluamme asuinalueen ja kodin kertovan tarinaa meistä. Koti on todiste siitä, mihin uskomme, miten liitymme muihin ihmisiin ja mitä tavoittelemme elämässä. Kodin sisustukseen ja laitteisiin käytettävät varat ja aika kasvavat muita kulutuksen muotoja nopeammin. Kun vertaa nykyisiä ja 1970-luvun kuvia kodeista, ero on räikeä. Keittiöihin ja kylpyhuoneisiin on satsattu ja lähes jokainen koti on täynnä Ikeaa.

Minä-projekti on muuttanut vaatimuksia myös kodin ulkopuoliselle alueelle. Valitettavan monet kokevat, että heidän tahtonsa ja toiveidensa vaikutukset päättyvät kotiovelle ja parvekkeelle. Kaduista, puistoista ja kahviloista päättää joku toinen. Halu jättää jälki on kuitenkin vahvempi kuin koskaan. Siksi monet Hoasinkin asukkaat siirtyvät valmistuttuaan haja-asutusalueelle, jossa oman takapihan ajatellaan antavan minälle enemmän toimintatilaa.

Suomalaista asumista luodannutta Urba-hanketta koordinoineen tutkija Sari Puustisen mukaan rakentamista ja suunnittelua ohjaavat arvot ovat luonto, itsenäisyys ja tasa-arvon pyrkimys. Nämä arvot ovat Puustisen mukaan lähes kaikkien toimijoiden jakamia. Tämä siitä huolimatta, että virallisessa politiikassa ja julkisessa keskustelussa korostuvat tiivis yhdyskuntarakenne ja monimuotoisuus. Nämä eivät kuitenkaan muutu todellisuudeksi, koska ne eivät yhdisty ”syviin arvoihin”.

Asumispolitiikassa tarvitaankin päivitys, joka yhdistää suomalaisen asumisen pitkän linjan arvot – itsenäisyys, luonto, kohtuuhintaisuus, tasa-arvo – yhteiskunnan ja ympäristön reunaehtoihin ja tarpeisiin. Hoas-laboratoriossa on etsitty malleja tähän. Tuloksina syntyneet kaksitoista toimintaehdotusta yhdistävät syvät asumisarvot aikamme muuttuneisiin tarpeisiin.

Hoas ja muut merkittävät suomalaiset rakennuttajat rakentavat nyt kiinteistöjä, joiden pitää olla sopivia asukkaille myös viidenkymmenen tai jopa sadan vuoden päästä. Miltä asuminen silloin näyttää? Minkälainen olisi sekä itsenäinen ja kohtuuhintainen että urbaani ja monimuotoinen koti ja sen lähiympäristö?

Hoas-laboratorion alussa teimme haastatteluja ja kyselytutkimuksen asumisen ja koulutuksen asiantuntijoille. Vastauksista piirtyi kuva tulevaisuuden asumisesta, jossa jakaminen lisääntyy. Energian hinnan nousu nähtiin tosiasiana.

Asiantuntijat myös arvioivat, että asumistarpeet ja -kyvyt jatkavat eriytymistään. Vuokranantajan etu jatkossa on ymmärtää ja auttaa asukasta ennen kuin ongelmatilanne edes syntyy. Jakamista ja yhteistä arkea helpotetaan kotiutumis-, harrastus- ja siivouspalveluilla. Asukkaat ovat mukana tuottamassa näitä palveluja ja siten luomassa itselleen tulevaisuuden työmarkkinoita. Ammattilaisen ja asukkaan väliin on syntynyt vastaajien mukaan uusia välittäjärooleja. Kaupunginosat ovat luonteeltaan ja asumistavoiltaan hyvin erilaisia keskenään.

Asiantuntijanäkemysten mukaan tulevaisuuden asuminen on yhteisöjen elämää. Toiminnallisten yhteisöjen voimistuminen vastaa sekä ekologisiin että sosiaalisiin tarpeisiin. Ihmiset haluavat olla tekemässä itse, mutta eivät yksin. Juuri yhdessä tekeminen helpottaa oman jäljen jättämistä asuinympäristöön.

Hoas-laboratorio ei olekaan kääntänyt Hoasin suuntaa täysin toiseksi. Se on tarkentanut perustehtävää ja päivittänyt sen 2010-luvulle.

Hoas on esimerkki 1960-luvun hyvinvointipolitiikasta. Se näytti aikanaan suuntaa sille, miten ihmiset voivat olla mukana ratkaisemassa omaan elämäänsä liittyviä haasteita. Tälle raivaajalle on tässäkin ajassa kysyntää.