Asumisen muutos

Asunto oli ennen yksityinen suojapaikka vastapainona työlle ja opiskelulle. Nyt kodin on tuotettava osallisuutta, onnellisuutta ja elinkeinoa.

header_asumisenmuutos

Asumisen uusi järjestelmä

Kiinteistöt, määräykset ja hinnat ovat tärkeitä. Mutta hyvää asumista voidaan rakentaa myös kämppäkaveruuksilla, yhteiskeittiöillä, naapuriavulla, pihoilla, naapurisuhteilla ja käytävillä.

header_asumisenuusi

HoasLab

Lue päähavainnot minuutissa. Opi Hoasin muutoksesta. ”Meidän on siirryttävä kiinteistölähtöisyydestä asumislähtöisyyteen”, sanoo Hoasin toimitusjohtaja Heikki Valkjärvi.

header_hoaslab

Hoasin tarina

Hoas on tarjonnut opiskelijoille koteja vuodesta 1969. Kun alussa kokoonnuttiin television ääreen, nyt kaivataan pyöränkorjauspajoja. Asunnoista on pulaa yhä joka syksy.

header_hoasintarina

Helsingissä heitä on 9000 ja he etsivät – kipein jaloin, mielessä pelko, välillä epätoivokin. Tuhannet opiskelijat etsivät sänkyä, jossa viettää yönsä, pöytää, jonka ääressä lukea tenttejänsä, pistokosketinta, johon kytkeä sähkölevynsä. He eivät paljon pyydä, sillä heillä ei ole paljon rahaa. He ovat tulevia teologeja, insinöörejä, piirustuksen opettajia, yhteiskuntatieteilijöitä. Tullakseen akateemiseksi työvoimaksi heidän on opiskeltava vieraalla paikkakunnalla, asuttava, syötävä, nukuttavakin.”

– Ylioppilaslehti asuntopulasta 8.9.1961

Ilman puhetta pistokoskettimista ja yhdeksästätuhannesta opiskelijasta kuvaus opiskelija-elämästä voisi olla tästä päivästä. Hoas perustettiin 1960-luvun lopussa vastaamaan perustarpeeseen ja sitä se tekee yhä: tarjoaa koteja opiskelijoille.

Hoasin perustaminen oli yksi tapa reagoida korkeakoulutuksen mittavaan laajentamiseen 1960-luvulla. Toive tasa-arvoisten opiskeluedellytysten turvaamisesta kaikille perhetaustasta riippumatta sai pääkaupunkiseudun ylioppilas- ja oppilaskunnat ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Hoas perustettiin Vanhalla ylioppilastalolla 25. marraskuuta 1969. Lähtökohtana oli, että opiskelijoille rakennetaan ”tavallisia asuntoja” osaksi kaupunkirakennetta.

”Säätiön tarkoituksena on Helsingin ja Helsingin ympäristökuntien alueella toimivien korkeakoulujen, opistojen ja oppilaitosten opiskelijoiden asuntotilanteen helpottaminen siten, että säätiö rakennuttaa tai hankkii rakennustavaltaan tarkoituksenmukaisia ja hintatasoltaan kohtuullisia opiskelija-asuntoja tarpeellisine lisätiloineen sekä vuokraa näitä opiskelijoille. Säätiö voi muullakin tavalla osallistua opiskelijoiden sosiaalisten ja taloudellisten opintoedellytysten parantamiseen samoin kuin myös tukea ja suorituttaa sellaista tutkimustyötä, mikä lähinnä palvelee näitä tarkoitusperiä ja erityisesti opiskelijain asuntokysymyksen siirtämistä julkisen vallan hoitoon.”

– Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön säätiökirjan 2. pykälä

Alussa opiskelija-asuntorakentamiseen varatut resurssit olivat niukkoja, koska valtion tukemille lainoille oli muitakin ottajia. Tonttimaan jaossa pieni ja tuntematon rakennuttajasäätiö joutui usein grynderien jyräämäksi. Tilanne parani, kun pitkällisen lobbaustyön tuloksena valtio ja pääkaupunkiseudun kunnat pääsivät 1970-luvun puolivälissä sopimukseen, jolla valtio lupautui luovuttamaan puolet Hoasin tarvitsemista tonteista pääkaupunkiseudun kaupunkien hoitaessa yhdessä toisen puoliskon. Sopimuksen tuloksena opiskelija-asuntojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti.

Hoas osana hyvinvointiyhteiskuntaa

”Talonpojantiellä minua odotti tyhjä huone, jossa ei ollut edes kattovaloa. Superloni lattialle, korvalehti tyynyksi ja takki viltiksi. Aamulla pelotti aivan kamalasti, kun ei oikein tiennyt, missä olin ja mihin suuntaan piti lähteä kävelemään. Bussi vei kuitenkin keskustaan ja koulukin löytyi Bulevardilta. Siitä alkoi opiskeluni.”

– Markus Hyyppä Hoasin historiikissa

Edullisen opiskelija-asunnon tarkoituksena oli tehdä keskittyminen opiskeluun mahdolliseksi kaikille. Opiskelija-asunnot yhdessä opintotukijärjestelmän kanssa tarjosivat itsenäisen elämän eväät.

Opiskelija-asunnot ovat muuttuneet yhteiskunnan muutoksen mukana. Jo 1970-luvulla Suomen ylioppilaskuntien liiton vaatimuksesta luovuttiin useamman ihmisen majoittamisesta yhteen huoneeseen. Asunnot suunniteltiin muistuttamaan normaaleja asuntoja, tosin riisuttuina versioina. Suomalaisen opiskelija-asumisen tarina on tässä mielessä erityislaatuinen. Opiskelijat ovat koko Hoasin historian ajan asuneet muiden kaupunkilaisten seassa. Helsingin seudulla ei ole juuri lainkaan amerikkalaisista tai brittiläisistä yliopistoista tuttuja asuntoloita. 1970-luvun suuri saavutus oli, että opiskelijat eivät enää asuneet alivuokralaisina toisten nurkissa, vaan jakoivat tilat samanikäisten kanssa.

Kahdeksankymmentäluvun lopussa soluasuntojen aika ajateltiin päättyneeksi. Hoasin nokkamiehet hahmottelivat, että asuntopula saataisiin tyydytettyä 1990-luvun puoliväliin mennessä. Mutta kun Hoasin käyttöasteet romahtivat vuonna 1992, tavoite tunnustettiin utopistiseksi. Samalla Neuvostoliiton kaatumisen jälkiaaltona Suomeen iskenyt lama periaatteessa pysäytti rakentamisen.

Hoas korjasi suunnitelmiaan esimerkiksi muuttamalla lähiöiden soluasuntoja perheasunnoiksi ja tarkentamalla tonttipolitiikkaansa. Tonttisopimuksessa kasvatettiin Helsingin osuutta, koska suurin osa oppilaitoksista oli siellä. Vuoden 1994 jälkeen Hoas ei olekaan rakentanut Vantaalle yhtään opiskelija-asuntoa. Kampin Leppäsuolle saatu tontti 1990-luvun lopussa oli merkittävä askel Hoasille.

Tällä hetkellä Hoasilla on lähes 9 000 asuntoa Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Uusimmat Hoasin kiinteistöt nousevat Helsingin satamalta ja telakalta vapautuneille alueille Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Hoas on mukana muovaamassa myös Aalto-yliopiston kehittyvää kampusaluetta Otaniemessä.

1960-luvun huoli asuntopulasta on yhä arkipäivää. Vuoden 2011 syksyllä hakijamäärä kasvoi edellisestä vuodesta tuhannella. Maailmantalouden notkahdus siis iski voimalla juuri opiskelijoihin. Lisäksi korkeakoulujen voimakas kansainvälistyminen on jo kasvattanut akuutisti asuntoa tarvitsevien ulkomaisten opiskelijoiden määrää rajusti ja tahti ei ainakaan näytä hidastuvan.

Opiskelijan koti syntyy yhteistyönä

Hoasin perustaneiden ylioppilas- ja opiskelijakuntien lisäksi säätiön suuntaan ovat vaikuttaneet tietysti Hoasin asukkaat sekä laajempi opiskelijaliike. Unohtaa ei voi myöskään Hoasin toimiston henkilöstöä eikä asunto- ja koulutuspoliittisia vaikuttajia kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla.

Hoas-laboratorion tavoitteena on ollut tuoda myös Hoasin asukkaat vahvemmin mukaan opiskelija-asumisen kehittämiseen. Paraskin vuokranantaja voi korkeintaan tarjota erinomaiset puitteet asumiselle: kodin henki syntyy asukkaista.

Tämän päivän isot haasteet ovat erilaisia kuin 1960-luvulla. Kun koko kohteen asukkaat saattoivat kerääntyä 1970-luvulla kerhohuoneeseen talon ainoan television ääreen, nykyään kerhohuoneet seisovat tyhjillään. Vuonna 2007 Hoasin asukkaille teetetty kyselytutkimus näyttikin suuntaa yhteisöllisyyden uudelleenajattelulle: asukkaat kaipasivat taloihin esimerkiksi pyöränkorjaustiloja.

Pyöränkorjaus liittyy myös toiseen isoon haasteeseen: ilmastonmuutokseen. 2010-luvun Hoas voikin olla paikka, jossa opitaan jakamiseen perustuva kestävä elämäntyyli.

Lähde: Puro, Laura (2009): Opiskelijan koti. Hoas 1969–2009. Hoas.