Asumisen muutos

Asunto oli ennen yksityinen suojapaikka vastapainona työlle ja opiskelulle. Nyt kodin on tuotettava osallisuutta, onnellisuutta ja elinkeinoa.

header_asumisenmuutos

Asumisen uusi järjestelmä

Kiinteistöt, määräykset ja hinnat ovat tärkeitä. Mutta hyvää asumista voidaan rakentaa myös kämppäkaveruuksilla, yhteiskeittiöillä, naapuriavulla, pihoilla, naapurisuhteilla ja käytävillä.

header_asumisenuusi

HoasLab

Lue päähavainnot minuutissa. Opi Hoasin muutoksesta. ”Meidän on siirryttävä kiinteistölähtöisyydestä asumislähtöisyyteen”, sanoo Hoasin toimitusjohtaja Heikki Valkjärvi.

header_hoaslab

Hoasin tarina

Hoas on tarjonnut opiskelijoille koteja vuodesta 1969. Kun alussa kokoonnuttiin television ääreen, nyt kaivataan pyöränkorjauspajoja. Asunnoista on pulaa yhä joka syksy.

header_hoasintarina

Asumisen uusi järjestelmä – neliöitä, naapureita ja paikkoja

Asuminen nähdään yhä liian usein tiloina, joilla on tietty hinta. Näistä asioista olemme vuokranantajina ja vuokralaisina tottuneet puhumaan. Mutta hyvä koti ei synny vain tehokkaista tai viihtyisistä neliöistä. Millaista hyvä asuminen on, jos ymmärrämme sen järjestelmänä, joka koostuu rakennusten ja neliöiden lisäksi paikoista, palveluista ja ihmisistä?

Miten tehdään parempaa asumista? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy. Jos vastaajana on rakennusliike, tulevat kuin apteekin hyllyltä rakennukset ja tilaratkaisut. Jos vastaajana on poliitikko tai virkamies, nousevat esiin säädökset ja tuet. Vuokra-asuntojen tarjoaja taas pyrkii vaikuttamaan asumiseen investoimalla rakennuskantaan ja valitsemalla asukkaansa huolellisesti. Kun vastaajana ovat asukkaat, ovat ratkaisuina monipuolisempi asuntotarjonta ja lähipalvelut. Opiskelija-asumisen kehittäjien vastauksissa nousevat esille erityisesti sijainti, hinta sekä selkeät mutta joustavat asumisen säännöt.

Vastausten moninaisuus kertoo siitä, että neliöiden takaa löytyy monimutkainen järjestelmä. Kuvatut vastaukset hahmottavat järjestelmää eri toimijoiden näkökulmasta. Mainitut asiat ja ihmiset mainintojen takana kuuluvat tähän järjestelmään. Järjestelmän eri osat vaikuttavat toisiinsa usein epäsuorasti. Silti vaikutukset voivat olla voimakkaita. Ymmärtämällä ja nimeämällä järjestelmän eri osat löydämme uusia menetelmiä asumisen kehittämiseen.

Tällaista lähestymistapaa kutsutaan systeemiajatteluksi. Sitä käytetään yhä laajemmin monimutkaisten järjestelmien muuttamiseen, oli sitten kyse maailmanlaajuisesta talousjärjestelmästä, kunnallisesta terveydenhoidosta tai ilmastonmuutoksesta. Systeemiajattelusta on apua myös asumisen kehittämisessä. Tästä oivalluksesta käynnistyi Hoas-laboratorio syksyllä 2010.

Pihoja, naapureita ja kirjoittamattomia sääntöjä

Yksi Hoas-laboratorion päätuloksista on aiempaa rikkaampi kuva siitä, mitä asumisen järjestelmään kuuluu ja millaisia mahdollisuuksia se kehittämiselle tarjoaa. Tähän kuvaan kuuluu yksittäisten asukkaiden lisäksi ihmissuhteita, naapuruussuhteita ja kämppäkaveruuksia. Asuntojen ja kiinteistöjen ohella on myös yhteistiloja, pihoja ja käytäviä. Vuokraehtojen, vikailmoitusten ja uutiskirjeiden lisäksi on myös naapuruston sisäistä viestintää ja kirjoittamattomia sääntöjä. Vuokrien ohella on informaatiota, joka virtaa vuokranantajalta asukkaille, asukkailta vuokranantajalle ja asukkailta asukkaille.

Hoas-laboratoriossa on opittu, että parantamalla viestintää voidaan parantaa koko asumista, että hyvät naapurisuhteet ovat tärkeä osa asumista ja että joskus yhteisten tilojen kehittäminen voi olla tärkeämpi asia kuin asuntojen ehostaminen. Asumisen tapoja havainnoimalla ja tunnistamalla on päästy kokeilemaan uusia välineitä asumisen kehittämiseen. Hoas-laboratorion tuloksina syntyneet kaksitoista toimintaehdotusta on jalostettu näistä kokeiluista.

Kohti viisasta asumista

Kaksitoista toimintaehdotusta ovat osa uutta kokonaiskuvaa asumisen järjestelmästä. Kutsumme sitä viisaaksi asumiseksi. Viisas asuminen tarkoittaa sitä, että asukas hyödyntää fiksusti niitä asioita, joita asunto ja asumismuoto tarjoavat eikä käytä ylen määrin energiaa tai muita resursseja. Viisas asuminen on konkretisoitunut Hoas-laboratoriossa sellaisiin asioihin kuin yhteisten ulko- ja sisätilojen aiempaa tietoisempi muotoilu, asukkaiden ja henkilökunnan vuorovaikutuksen kehittäminen ja asukkaiden toiminnallinen yhteisöllisyys.

Uudelle ajattelulle ja uusille toimintatavoille on kaksi ajuria. Ensinnäkin asuminen kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin mikään muu elämän osa-alue. Nykyinen kulutustahti syö siis hyvän elämän edellytyksiä tulevaisuudelta. Kyseessä on myös taloudellinen kysymys. Energian hinta nousee vuosi vuodelta ja siten nostaa asumisen hintaa.

Toiseksi opiskelijan asumisesta on tullut merkittävä osa minä-projektia. Pelkkä edullisuus ei riitä. Asunnon on kerrottava siitä, kuka minä olen ja mitä minä arvostan. Vaikka sisustaminen on monille tärkeä ajanviete, ei minä-projekti tyhjene siihen. Sen rinnalle kaivataan yhteisöllisyyyttä, monimuotoista laajempaa asuinympäristöä ja urbaania pöhinää. Asuminen ei ole muusta elämästä irrallinen alue. Työ, opiskelu ja vapaa-aika eivät ole asioita, jotka tapahtuisivat omissa, etukäteen määritetyissä paikoissaan.

Hoas-laboratorion toimintaehdotukset ovat siis laajempia asioita kuin onnistuneita, yksittäisiä kokeiluja. Vaikka niiden muuttaminen pysyväksi toiminnaksi vie aikaa ja vaatii kovaa työtä, syntyneitä havaintoja voidaan yleistää ja monistaa uusiksi työkaluperheiksi. Uusista välineistä voidaan tehdä pysyvä osa asumisen järjestelmää Hoasin kaltaisessa organisaatiossa.