Kuva © Tommi Laitio

Uusi toimintamalli: Energiafiksu elämä

Tieto omasta käyttäytymisestä muuttaa toimintaa. Siksi Hoas tarvitsee viestintäjärjestelmän, jolla voidaan lähettää asukkaille kuukausittain tiedot heidän omasta sähkönkulutuksestaan ja kulutuksen määrästä suhteessa muihin asukkaisiin. Energiaviestinnän avulla tavoiteltavalle pudotukselle tulee määritellä prosenttitavoite. Tavoite auttaa seuraamaan, miten viestintä vaikuttaa kulutukseen. Samalla Hoasin tulee painottaa energiansäästökysymyksiä sekä kiinteistötekniikassa että kohteiden suunnittelussa.

Energiankulutukseen ja veden käyttöön vaikuttaminen on ihmisten elämään vaikuttamista. Energia ja vesi ovat ovat tapaamme asua, syödä ja liikkua. Asuminen, liikkuminen ja ruoka ovat sekä suurimmat päästölähteet, mutta myös jokapäiväisen elämämme peruspilarit ja arkemme rytmittäjät.

Se tarkoittaa energiankulutuksen tuomista näkyväksi, energiafiksun toiminnan tekemistä helpoksi sekä asioiden ja tavaroiden jakamisen uusia ratkaisuja ja palveluita. Kyse on yhtä paljon tunteisiin vetoavista energiankulutuksen mittareista kuin polkupyörän huoltotiloista ja -palveluista.

Koska asuntotason informaation kerääminen on käytännössä mahdotonta vanhimmissa kiinteistöissä ja monissa uusissakin se vaatii laiteasennuksia, muutos ei tapahdu hetkessä. Hoas tarvitsee kehitystyöhön yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi energiayhtiöt ovat viime vuosina osoittaneet merkittävää kiinnostusta kulutustiedon käyttöä kohtaan. Yhdysvalloissa aiheen ympärille on syntynyt menestyneitä startup-yrityksiä.

Hoasin kuluista 17 prosenttia menee nyt energiaan – ja sen suhteellinen osuus kasvaa vuosittain sekä asukkaiden kulutuksen että energian hinnan nousun tuloksena. Uudenlainen energiaviestintä maksaakin itsensä nopeasti takaisin. Energiansäästössä edetään teknisten innovaatioiden lisäksi käyttöinnovaatioihin.

Hoas-laboratorio kokeili: sähkönsäästökilpailuja talojen ja asukkaiden välillä

Joka vuosi vietetään – Hoasillakin – energiansäästöviikkoa. Asukkaille järjestetään erilaisia säästökilpailuja ja kerrottu ympäristönsuojelusta. Viikon ja kampanjoinnin vaikutus energiankulutukseen on ollut olematon.

Hoas ei ole yksin havaintonsa kanssa. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Eva Heiskasen mukaan kulutukseen vaikuttaminen valistamalla on osoittautunut erittäin vaikeaksi ja tehottomaksi. Heiskasen mukaan yksi syy on käytetyn viestinnän yksilökeskeisyydessä. ”Perinteinen tiedolla ohjaaminen olettaa kulutuksen koostuvan selkeistä yksilöllisistä valinnoista”, Heiskanen sanoo.

Ympäristökäyttäytymistä ja sosiaalisia normeja paljon tutkinut psykologian professori Wesley Schultz on tehnyt pitkälti saman ydinhavainnon kuin Heiskanen: perinteinen viestintä sivuuttaa inhimillisen käyttäytymisen laaja-alaisuudet. Schultzin mukaan usein näkee viestintää, jossa jopa luetellaan kaikki tavat toimia väärin. “Perusviesti usein on, että kaikki muut toimivat väärällä tavalla, mutta sinun pitäisi olla toisenlainen”, Schultz kuvasi asiaa esitelmässään tammikuussa 2012.

Schultz on yhdessä professorikollegansa Robert Cialdinin kanssa tekemässään, laajasti viitatussa tutkimuksessa havainnut, että sosiaaliset normit toimivat myös energiansäästössä. Se että kuulee kuluttavansa energiaa naapureita enemmän, saa energiankulutuksen laskuun. Tämän tieteellisen havainnon varaan on syntynyt mm. menestynyt yritys Opower, joka tuottaa vertailutietoa sähköyhtiöille.

Näiden tutkimushavaintojen innoittamana Hoas-laboratoriossa teetettiin kaksi sähkönsäästökilpailua.

Ensimmäinen teetettiin kahden kerrostalon välillä Vantaan Koivukylässä (Rasinkatu). Kyseisissä kohteissa asukkailla ei ollut omia sähkösopimuksia eikä kulutustietoa pystytty tarjoamaan asuntotasolla. Palkinnoksi parhaiten kulutustaan vähentävälle talolle luvattiin yhteisöllinen, kaikkien asukkaiden kesken jaettava palkinto. Sähkönsäästön tavoista kerrottiin asukkaille asukasilloissa, kiertämällä ovilla, sähköpostitse sekä asuntoihin toimitetuilla lapuilla.

Rasinkadun kilpailussa koko kiinteistön sähkönkulutus kasvoi kilpailun aikana lievästi – kuten se kasvaa Hoasin taloissa vuosi vuodelta yleisemminkin. Vaikka noin kolmannes asukkaista ilmoittautui säästötalkoisiin mukaan, muutamat asukkaat suhtautuivat kilpailuun avoimen kielteisesti: sähkönsäästöstä kertovia lehtisiä revittiin ja niihin kirjoiteltiin kielteisiä kommentteja. Kiinteistökierroksella havaittiin, että monissa asunnoissa valot olivat päällä ja paikoin jopa vesi valumassa.

Kilpailu osoitti, että talotason informaatio ilman asukkaiden välistä kokemusta yhdessä tekemisestä ei riitä muuttamaan asukkaiden käyttäytymistä ja motivoimaan energiankulutuksen vähentämiseen. Pahimmillaan se jopa provosoi päinvastaiseen käyttäytymiseen.

Toinen kokeilu teetettiin neljän identtisen kiinteistön välillä Helsingin Viikissä (Pasteurinkatu). Kiinteistössä suurimmalla osalla oli omat sähkösopimukset. Tässä palkinto tarjottiin sekä eniten sähkönkulutusta pudottavalle talolle että yksittäiselle asunnolle. Pasteurinkadulla tietoa kerättiin ja sitä toimitettiin tietosuojavaltuutetun ohjeiden mukaisesti vain niille asukkaille, jotka olivat antaneet suostumuksensa. Mukaan ilmoittautui noin kolmannes asukkaista.

Pasteurinkadulla havaittiin samanlaista muutaman ihmisen vastarintaa kuin Rasinkadulla. Kilpailu herätti osin humoristisiakin reaktioita: kampanjan viestejä väärennettiin tekemällä uusia, syyllistäviä versioita Demos Helsingin tekemien pohjien päälle.

Pasteurinkadulla keskikulutus kuitenkin putosi kuusi prosenttia, joka on samaa mittakaavaa kuin kansainvälisissä kokeissa. Suurimmat asuntokohtaiset pudotukset olivat yli kolmekymmentä prosenttia.

Mitä kokeiluista opittiin: Muiden toiminnan tekeminen näkyväksi vauhdittaa käyttäytymismuutosta

Eva Heiskanen on tunnistanut viisi syytä, miksi kulutuskäyttäytymisen muuttamiseen pyrkivä perinteinen kampanjointi jää usein tehottomaksi:

1. teemme kuten muutkin
2. teemme kuten ennenkin
3. infrastruktuuri hidastaa muutosta
4. yksilö ei voi ratkaista yhteisiä ongelmia
5. uusi pelottaa

Me siis matkimme muita ja jäämme kiinni rutiineihin. Jos lapsuudenkodissa on säästetty jokainen muovikassi, se tapa tulee helposti mukana uuteen kotiin. Samalla tavoin jatkuva pilkka ekohippeydestä saattaa saada monet luopumaan kasvissyönnistä. Jos patterin termostaatti on asennettu vaikeasti käsiteltävään paikkaan vaikkapa ikkunalaudun alle, jää lämpötila useimmiten säätämättä. Ja jos mieltä kaihertaa epäilys siitä, voiko yksilö ylipäänsä tehdä mitään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, voi pyyntö säästää sähköä tuntua merkityksettömältä.

Hoas-laboratorion energiansäästökilpailut antoivat hyvää näyttöä siitä, miten muiden esimerkki voi kannustaa säästämään energiaa. Yhdessä tekemiseen kannustaminen oli yksi koko hankkeen ydinteemoista. Kilpailu ja siihen liittyvä kuluttajien välisen vertailutiedon jakaminen on vain yksi keino monien joukossa, jolla voidaan tuottaa kokemusta energian tai veden fiksusta käytöstä asiana, jota muutkin ihmiset tekevät. Näitä eri toimintamallien oppeja yhdistelemällä voidaan tulevaisuudessa löytää uusia tehokkaampia keinoja fiksujen elämäntapojen levittämiseen.