Kuva © Tuomas Sarparanta

Uusi toimintamalli: Meidän yhteiset asiat

Kiinteistöjen yhteisöllisyyttä voidaan todistetusti nostaa tekemällä yhdessä tekemisen resurssit ja toimintamahdollisuudet näkyviksi. Tähän tarvitaan asukastoiminnan tukea ja hyvää viestintää. Yhden talon aktiivisuus voi innostaa myös seuraavan talon porukan toimimaan.

Asukastoimikuntien ja Hoasin yhteisiä tapaamisia tulee käyttää siihen, miten jokainen asukas voi perustaa uusia toiminnallisia ryhmiä. Tapaamisissa etsitään tapoja esimerkiksi siihen, miten yhteisten tilojen tavarahankinnoista voitaisiin keskustella – vaikka verkkokokouksessa. Tavoitteena on, että jokaisessa talossa on oma toiminnallisen yhteisöllisyyden kulttuuri.

Yhteisöllisyys on toimintaa muiden kanssa. Suurelle osalle ihmisistä se tarkoittaa muutosta jokapäiväisessä käyttäytymisessä. Kokeilut, tapahtumat ja määräaikainen tekeminen ovat tapoja vetää ihmisiä mukaan. On tärkeää päästä tutustumaan toimintaan ilman velvollisuutta sitoutua.

Vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvat palvelut tarvitsevat oman ”hiekkalaatikon” – paikan, jossa voi hengata vapaamuotoisesti, tutustua ihmisiin ja viettää aikaa varsinaisen toiminnan rinnalla.

Hoas-laboratorio kokeili: Aikapankki ja oma viljelylaari rakensivat yhteisöä

“Vuokratalojen asukkaiden ja omistajien tässä laissa säädetyn yhteishallinnon tarkoituksena on antaa asukkaille päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuus omaa asumistaan koskevissa asioissa sekä lisätä asumisviihtyvyyttä ja edistää vuokratalojen kunnossapitoa ja hoitoa.”

Laki yhteishallinnosta vuokrataloissa

Miten ihmiset saadaan mukaan päättämään omasta asumisestaan? Opiskelija-asumisessa pulma on erityinen. Joissakin taloissa asukastoimikunnat ovat aktiivisia, mutta tavallisemmin väkeä on hankala saada paikalle. Lain vaatimus vuodeksi valituista asukastoimikunnista on opiskelija-asumiseen raskas: Hoasilla keskimääräinen asumisaika kun on puolitoista vuotta.

Hoas-laboratorio kokeili Hoasin Kampin-kohteessa aikapankkia, jossa tunnin muuttoapu naapurille antaa mahdollisuuden pyytää vaikkapa tunnin verran lastenhoitoapua toiselta naapurilta. Jakamista tai kimppakyytien sopimista helpotettiin myös Kassi-verkkopalvelun avulla.

Parinsadan asukkaan talossa kokeiluun osallistui parikymmentä opiskelijaa. Tieto jakamisen mahdollisuudesta muutti kuitenkin selvästi suuremman joukon kuvaa siitä, millaisessa talossa he asuvat – ja synnytti lisää toimintaa.

Näin tilannetta kuvaa talon asukas Iikka Lovio:

”Aikapankkihomma ei kantanut suunnitellulla tavalla kovin pitkälle. Aluksi tapahtui muutamia palveluiden vaihtoja. Me otettiin niistä kuvia ja jaettiin ne Facebook-ryhmässä. Vaihtojen pisteytys menetti merkityksensä, kun ensimmäiset osallistujat muuttivat pois talosta syksyllä. Yksi syy lienee ollut se, ettei meillä ollut vaihtojen kirjaamiseen verkkoalustaa. Merkittävämpi syy oli se, ettei talossa ollut yhteisöllistä toimintaa tätä ennen. Eli me lähdettiin liikkeelle ihan nollasta.

Se oli kuitenkin hyvä liikkeellelähtö. Asukkaille syntyi kuva, että asukastoiminta voi olla spontaania. Samana keväänä järjestettiin pihakirpputori muutaman asukkaan aloitteesta. Syksyllä uudet vaihto-opiskelijat järjestivät kaikille naapureille tarkoitetut illallisjuhlat. Tämä tapahtui siis toisella asuinviikolla uudessa kodissa.  Nämä kaikki jutut syntyi ilman asukastoimikuntaa. Ne teki sen varmaan siksi, koska ne ajatteli, että se on talon tapa: tehdä asioita.”

Kokeilujen avulla asukkaiden vuorovaikutuksesta tuli välitöntä ja jatkuvaa. Kampin Hoas-talon Facebook-ryhmässä on viime aikoina tarjottu ilmaista risteilylippua, pummattu olutta iltamyöhällä ja järjestelty lastenhoitoa. Ryhmän kautta asukkaat myös päättivät siivota sotkuisen roskakatoksen yhteistoimin. Toiminnallinen yhteisöllisyys moninkertaisti myös perinteisen asukastoimikunnan jäsenten määrän. Kamppi näytti, kuinka oma ja yhteinen etu täydentävät toisiaan.

Toiminnallisuuden voima on näkynyt myös muualla. Hoas tarjosi kesäksi 2011 neljälle asukastoimikunnalle mahdollisuuden viljelylaariin. Suosio yllätti. Kymmenen asukastoimikuntaa ilmoitti haluavansa aloittaa kaupunkiviljelyn. Idean voimasta todisti, että vaikka vain neljälle pystyttiin tarjoamaan viljelylaari ilmaiseksi, loput kiinnostuneet käyttivät talon asukastoimikunnan rahoja laarin hankkimiseen. Kokemukset viljelystä olivat myönteisiä. Porkkanapenkin kitkemisen ympärillä tuli juteltua myös laajemmin oman talon asioista.

Mitä kokeilusta opittiin: Yhteisö syntyy yhdessä tekemisestä 

Hoas-laboratorion merkittävimpiä oppeja on, että yhteisö syntyy yhteisen toiminnan kautta. Asukkaiden on tunnettava yhteenkuuluvuutta, jotta he kiinnostuvat osallistumaan yhteisistä asioista päättämiseen. Tehokas tapa synnyttää tätä tunnetta on tarjota matalan kynnyksen toimintamuotoja. On voitava tulla sitoutumatta kokeilemaan.

Yhteisöllinen toiminta ei ole asukasdemokratian vaihtoehto, vaan ehkä jopa sen edellytys. Joogatreeneissä tai lenkkisaunassa tutustutaan naapureihin ja tulee vaihdettua ajatuksia siitä, mikä talossa voisi olla paremmin. Laittamalla ruokaa yhdessä herää ideoita siitä, mitä kerhohuoneen keittiöön tarvitaan. Kun asukastoiminta on aktiivista, päätöksentekokokoukset näyttäytyvät välineinä eivätkä itsetarkoituksena.

Kysymys on muutoksesta avoimempaan toimintakulttuuriin. Asukkaiden on voitava muodostaa omia porukoitaan. Yhteisten varojen käytön tulee olla kaikkien kohteen asukkaiden näkyvissä ja niiden käytöstä on voitava keskustella julkisesti myös ilman osallistumista kokouksiin. Päättäminen näkyy ja toteutuu parhaiten toiminnan kautta. Asumisen yhteisöissä tämän ymmärtäminen on helppoa.

Vaikka asumisaika Hoasilla on yleensä lyhyt, koko talon asukaskunta harvoin vaihtuu kerralla. Siksi on tärkeää vaikuttaa nykyisten asukkaiden käyttäytymiseen. Määräaikaisuuden ja kokeilujen salliminen on tehokas tapa synnyttää muutosta. On voitava tulla pistäytymään toimintaan ilman, että on heti liityttävä vuodeksi asukastoimikuntaan. Juuri tähän viljelypenkki, pihakatoksen siivoaminen tai naapuriapupalvelu ovat hyviä ratkaisuja.