Kuva © Tuomas Sarparanta

Yhteisen tekemisen tilat

Yhteiset tilat tulee suunnitella tarpeeseen, joka ei toteudu yksityisissä tiloissa. Näitä tarpeita ovat esimerkiksi liikunta, ruoanlaitto, elokuvan katselu isolta kankaalta, lautapelit tai opiskelu. Tällöin yhteisen tilan käyttö on osa asukkaan normaalia elämää eikä siitä irrallinen yhteisöllisyyden osa-alue.

Hoasin uuden Jätkäsaaren kohteen yhteistilat tulevat näyttämään suuntaa. Talon neljälle yhteistilalle suunnitellaan syksyllä 2012 erilainen luonne. Tilojen käyttötarkoitukset ja -säännöt päätetään yhdessä ensimmäisten asukkaiden kanssa. Kun asukkaat ovat hetken käyttäneet esimerkiksi yhteistä “kahvilaa”, “neukkaria” tai “pyöräkorjaamoa”, osaavat he tehdä hyviä ehdotuksia niiden palveluiden ja sääntöjen parantamiseksi. Yhteistilat tuleekin suunnitella tavalla, joka sallii asukkaiden tekemää korjaamista ja parantamista ja siten kasvattaa omistajuutta. Hoas-hostit ja asukastoimikunnat ovat tässä kulttuurin rakentamisessa merkittävässä roolissa.

Jätkäsaaren suunnittelukokemusten perusteella Hoas kehittää itselleen toimintatavan, jota voidaan hyödyntää yhteistilojen päivityksessä ja peruskorjauksessa sekä uusien kiinteistöjen suunnittelussa.

Hoas-laboratorio kokeili: kuunnellaan asukasta

“En oikein ymmärrä, mitä yhteisessä tilassa on tarkoitus tehdä.”

– opiskelija Aalto-yliopiston asuntosuunnittelukurssin aloitushaastattelussa

Nuorille tiloja! -vaatimus on ollut nuoriso- ja opiskelijapolitiikan kärkiviestejä sodanjälkeisestä ajasta tähän päivään. Tällä perusteella on rakennettu nuorisotalot ja opiskelijatalojen kerhohuoneet. Vielä 1970-luvulla kerhohuoneessa oli talon ainoa televisio, jolloin kellariin kokoonnuttiin iltaisin. Kerhohuone siis täytti tarpeen, jota ei voinut ratkaista yksin.

Tämän päivän luksus on kuitenkin muuta kuin kuvaputkia. Jokaisella on varaa ostaa itselleen televisio. Kerhohuoneet seisovat tyhjillään tai ovat äärimmäisessä vajaakäytössä suuressa osassa Hoasin taloja. Niitä on ollut pakko rakentaa, vaikkei niitä juuri kukaan käytä.

Tyhjät yhteistilat nousivat vahvasti esille Aalto-yliopiston asuntosuunnittelun kurssilla, jossa tehtävänä oli Jämeräntaipaleen Hoas-talojen peruskorjauksen ja lisärakentamisen suunnittelu. Hoas-laboratorion ja Aalto-yliopiston yhteisellä kurssilla kokeiltiin uusia tapoja ottaa asukkaat mukaan suunnitteluun. Demos Helsinki rekrytoi jokaiselle arkkitehtiopiskelijalle vastinpariksi toisen Aalto-yliopiston opiskelijan, jonka kodissa tuleva arkkitehti vieraili ennen suunnittelun aloittamista.

“Yhteinen tila ei ole minun tilaani”, tiivisti ongelman yksi haastatelluista opiskelijoista. Asukkaat eivät siis ymmärtäneet, mitä yhteisissä tiloissa oli tarkoitus tehdä.

Juuri tämän takia kahvilat, ostoskeskukset ja baarit ovat suosittuja. Niissä voi hypistellä, juoda ja syödä – siis tiedämme, mitä niissä tehdään. Ne ovat myös täynnä ehdotuksia ja suostuttelevia viestejä. Kerhohuoneissa ei sen sijaan usein voi tehdä mitään muuta kuin oleskella. Haastattelujen mukaan suurin osa opiskelijoista oleskelee kuitenkin mieluummin omalla sängyllään tai kauppakeskuksen kahvilassa kuin huonosti valaistussa kellarihuoneessa.

Ongelma on ymmärretty myös Hoasilla. Nykyisin yhteiset tilat kuten saunat sijoitetaan katoille tai sisäänkäyntien yhteyteen. Uuden Jätkäsaaren kiinteistön neljän tornin jokaisen sisäänkäynnin luona on kerhohuone. Mallia on haettu hotellien auloista. Aulaan on helpompi jäädä hengaamaan kuin mennä käytävän päässä olevaan kerhohuoneeseen katsomaan, olisiko siellä ketään.

Aalto-yliopiston kurssilla vierailtiin myös Kööpenhaminassa hakemassa uusia ajatuksia. Tietgenkollegiet-opiskelijatalossa yhteisöllisyys oli toteutettu hienosti. Opiskelijat oli talon sisällä jaoteltu kahdentoista asukkaan ryhmiin, joilla jokaisella oli iso yhteinen keittiö sekä kerhohuone. Kun yhteistilat täyttivät asumisen perustarvetta, ne voitiin ilman nurinaa määrittää myös osaksi opiskelijan vuokraa. Kahdentoista ihmisen yksikkö on tarpeeksi pieni, jotta tiloissa toteutuu sosiaalinen kontrolli.

Mitä kokeiluissa opittiin: vastuu ja muokattavuus parantavat viihtyvyyttä

Vaikka yhteisten tilojen on hyvä vastata tiettyyn tarkoitukseen, tarkoitusten on tärkeää olla asukkaiden muokattavissa. Kööpenhaminalaisessa Tietgenkollegietissa tämä tehdään viiden vuoden välein. Nyt oli esimerkiksi todettu, että kuntosali oli alunperin suunniteltu pitkälti vain miesten käyttöön, jonka vuoksi salille hankitaan juoksumattoja. Ensimmäiset viisi vuotta osoittivat myös, että yhteiskeittiöissä opiskelijat mieluummin halusivat pienemmän ruokapöydän ja sohvaryhmän kuin yhden ison ruokapöydän kaikille asukkaille. Talon viihtyvyyttä on parantanut asukkaiden mahdollisuus muokata suunnitelmaa ja siten tehdä tilasta koti.

Tietgenkollegietin kahdentoista hengen soluista löytyi myös muuta mallia. Huoneiden ovet oli sisennetty niin, että jokaisella jäi ikään kuin oma alue käytävän ja oven väliin. Aalto-yliopiston kurssilla luennoineen Chalmersin professori Ola Nylanderin mukaan tällaiset siirtymäalueet yksityisen ja julkisen välillä ovat keskeisiä asumisviihtyvyyden näkökulmasta. Lähes jokainen opiskelija oli hankkinut erilaisen ovimaton ja jättänyt saappaat oven eteen.

Hoasin Jokiniemen kohde taas on osoittanut, miten vanhassakin kiinteistökannassa voidaan luoda yhteisöllisyyttä tehokkaasti. Asukastoimikunta on järjestänyt säännöllistä, asukkaille ilmaista joogaa kerhohuoneessa. Ajatus on viisas. Yhteisen ja hyödyllisen tekemisen kautta kerhohuone ja muut asukkaat tulevat tutuiksi.

Jokiniemessä on myös nähty, miten tärkeää on keskinäisriippuvuuden tunne. Jokiniemen asukkaille oli rakennettu hyvä kuntosali, mutta välineiden varastelu oli aluksi jatkuvaa. Sähkölukot ja avainkortit olisivat olleet liian kallis investointi. Asukastoimikunta päättikin, että kuntosalin avaimen saa vain maksamalla pienen vuosimaksun. Maksutuloilla hankittiin salille uusia välineitä. Varastelu loppui kuin seinään.

Jokiniemen tapauksesta kannattaa ottaa oppia. Myös Tietgenkollegietissa talon yhteisten kerhohuoneiden käytöstä pitää maksaa vuosittainen, parinkymmenen euron maksu. Maksut on asetettu tasolle, jossa ne synnyttävät tunteen osallistumisesta mutta eivät ole osallistumisen este. Asukastilojen kunnostuksessa voitaisiinkin rahoitusmalleja kehittää laajemminkin. Hoas voisi esimerkiksi joissakin tapauksissa tuplata asukkaiden kokoaman rahasumman tiettyyn rajaan asti. Yhteisrahoitus yhteissä tiloissa kasvattaa vastuuntuntoisuutta.

Hoas-laboratoriossa on opittu, miten suostuttelu ja vinkkaaminen ovat tehokkaita tapoja laajentaa asukastoimijoiden mielikuvitusta siitä, mitä yhteinen tekeminen voisi olla. Hoas-laboratorion pää oppeja onkin, että yhteisöllisyys leviää vain, jos nykyinen innokas tekeminen tehdään näkyväksi.